Olen Eetu Summanen. Seppä Takomo Alkutulessa. Perustin pajani Keuruulle, Keski-Suomeen keväällä 2012. Valmistan perinteisin kuumataonnan menetelmiin kaikkea mahdollista raudasta ja teräksestä. Sisustuotteista työkaluihin ja koruesineistä taiteeseen. Työkaluina toimien hiiliahjo, alasin ja pajavasara.
Aloitin tämän blogin siksi että saisin kerrottua teille siitä millaista on arki nuorena käsityöläisyrittäjänä. Se miksi aloitin tämän nyt, enkä silloin kun virallisesti aloitin yrityksen johtuu siitä että vuosi 2012 oli äärimmäisen hektinen. Vielä alkuvuodesta toimin Petäjäveden käsi- ja taiteellisen oppilaitoksen metallipuolen pajamestarina, etsien samalla omaa pajan paikkaa. Tuolloin asuin vielä Jyväskylässä. Minulla on vaimo ja 2009 syntynyt poika. Vaimoni kävi tuolloin varusmiespalvelusta ja elelin käytännössä kahdestaan poikani kanssa. Pajan haun suuntasin Keuruun suuntaan, koska ollessaan kohtuu kokoinen paikkakunta, siellä ei ole ollut seppää pitkään aikaan. Lähimmät ovat Petäjävedellä. Myöskin appivanhempani asuvat siellä, he kun myös ovat käsityöihmisiä. "Maalla" asuminen houkutti minua myös enemmän kuin isossa kaupungissa oleilu. Jyväskylä oli vielä ihan mukavan kokoinen paikka, mutta siellä seppätoimintaa riitti jo ihan tarpeeksi.
Helmikuussa otin yhteyttä Keuruun Keulinkkiin kysellen pajalle tiloja. Vaatimuksena oli vähintään n.50 neliöinen tulityöturvallinen paikka. Nuuka ei voinut olla. Seuraavana päivänä jo soitettiin ja tarjottiin erään metallirakennefirman entisiä hitsaustiloja, vanhassa tiilinavetassa. Kokoakin oli n.100 neliötä ja vuokra hyvä. Ajeltiin sitten katselemaan paikkaa ja eikös se passannut mainiosti.
Paikka sijaitsi maatilalla, n. 8km päässä Keuruun keskustasta Myllymäelle päin. Matka oli vielä ihan sopiva, sillä saisi ainakin työrauhaa. Tila oli tosiaan toiminut aikaisemmin hitsaustilana ja kuten kuvistakin näkee lähinnä varastona nykyjään. Ilokseni huomasin että tilan katossa olis jo valmis reikä piippua varten.
Sovimme vuokrasopimuksen alkamaan huhtikuusta ja kävin täyttä päätä paperisodan kimppuun. Edessä oli yrityssuunnitelman tekoa, starttirahan ja yrityslainan hakua, tarvikehankintoja, listaa, listaa, listaa!Petäjäveden työsopimus oli määrä päättyä maaliskuussa, joten minulle jäi kuukausi hoitaa noita asioita ennenkuin piti käydä itse pajan kimppuun. Maaliskuun aikana sain myös tehtyä mestarini Seppä Sami "rautakärpänen" Kärkkäisen pajalla tekemässä käsityökaluja valmiiksi.
Myöskin yhtenä olennaisena projektina oli asunnon etsiminen n. kuukauden varoitusajalla Keuruulta ja muuton organisointi. Kohtuu mukava vuokrakämppä löytyikin pajan puolelta Keuruuta ja paperisotaa siitäkin edestä käyntiin. Onneksi poikani pystyi olemaan hoidossaa vielä tuon maaliskuun ajan, sillä muuten olisi ollut vähän ongelmallista roudata häntä lainaneuvotteluihin jne :D. Vaimoni aina viikonloppulomilla autteli minkä pystyi, varsinkin pakkaamisessa meni melkein aina koko viikonloput.
Kuun vaihteessa suoritettiin sitten tuo muuttoruljanssi ja vaikka kuinka tuli tuskailtua, suht sulavasti asiat sujuivat. Kamat on kämpässä, starttirahat myönnetty, laina tuloillaan. Seuraavaksi on huhtikuu ja paja on saatava toimintaan ennen kesäkauden avausta.
Kaiken tuon ja siitä seuraavan hektisyyden takia tämän blogin aloittaminen on kestänyt ja kestänyt. Kesä meni markkinoita kierrellessä ja syksy vähän laiskistuessa, jouluna taas kiireettä pitäen. Ensimmäinen tilikauden päätös on juuri tässä ja hei onhan se kokonaan uusi vuosi. Kuten tulen pian taas kirjoittamaan pajani kunto on ollut lähinnä sellainen että siellä on saanut hommat tehtyä. Piste. Tarkoituksenani on nyt "sisustaa" eli tehdä se sekä toimivaksi että esteettiseksi. Samaan aikaan valmistautuen kesään ja muistellen menneitä.
Toivottavasti tulette saamaan jonkinlaista kuvaa millaista on yrittää tälläisenä taloudellisesi kaoottisena aikana ja miten tälläinen "ennenaikaisena" pidetty ammatti sopii nykypäivään ja sen asettamiin vaatimuksiin. Sepän ammatti kun on kaikkea muuta kuin kliseiden varassa pelleilyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti