Vuosi 2012 tiivistettynä.

Tervehdys taasen!

Pikkuhiljaa polttelee päästä kirjoittamaan ihan arkipäivästä mutta jokunen postaus että siihen päästään.

Tosiaan mihin viimeeksi jäätiin jatkan siitä lyhyesti. Huhtikuu meni hyvin pitkälti sen parissa että saa pajan pieraistua käytännössä tyhjästä. Samoin piti saada valmistettua tuotteita myyntiin, markkinoida itseensä jne. Eli kamalan hektistä touhua taas. Markkinointi sinäänsä sujui ihan mukavasti kun sain kolme lehteä tekemään minusta jutun. Paikallinen Suur-Keuruu, Ykköset sekä Keskisuomalainen. Pajalle piti hankkia työkaluja, koneita, rakentaa työkaluhyllyjä ja tasoja. Samoin piippu tilata ja huuva kasata.

Vihdoinkin kun sitten sai ensimmäiset tulet pajaan niin kyllä tuntui hyvältä. Enää pitäisi sitä leipää tienata. Se onkin se vaikein osuus. Varsinkin alkuun lehtijutuista huolimatta tilauksia ei juurikaan ollut ja markkinoita piti buukata paljon läheltä ja kaukaa. Touko-syyskuun aikana kiersin n. 12-14 tapahtumaa ihan ympäri Suomea.

Vuosi 2012 myynnillisesti oli aika kamala. Tuntui että euroopan tapahtumien ja velkasotkujen takia ihmiset pitivät turhankin hanakasti kukkaron nyörinsä kiinni. Hölmöä sinäänsä sillä tämä nimenomaan estää rahan kiertämistä Suomen sisällä ja ensimmäisenä kärsivät pienet yritykset ja yrittäjät. Silti sitä piti itseään vaan kaupitella. Periaatteena se että saisi mahdollisimman paljon tilauksia syksylle, että pärjäisi jouluun asti jolloin oli seuraava sesonki.

Hiljaista tilaustenkin kannalta oli. Liekö siinä sama tuhlaamisen pelko vaiko sitten se ettei vielä puskaradio ole pyörähtänyt. Tuli positiivisesti tosin huomattua että joulua kohden mentäessä alkoi tilaukset hieman tasaisesti lisääntyä ja muutamia vakioasiakkaitakin syntymään.

Marraskuussa alkoi sitten armoton markkinatuotteiden hakkaaminen joulua varten. Odotukset oli korkealla mutta tulipa se taas huomattua että huono oli myynti tällöinkin. Eipä siinä näillä sitten yritetään mennä. Niimpä vuosi 2012 pyörähti loppuunsa. Toivon mukaan vuosi 2013 olisi taas taloudellisesti vakaampaa. Kovasti ainakin odotan sitä että vaikka tilauksia talvella on yleensä vähemmän, pääsen ainakin ajan kanssa panostamaan pajaan, ulkonäköön ja työkaluhin. Samalla minulla on koko talvi aikaa tehdä kesäksi paljon uutta markkinatavaraa, uusia että vanhoja malleja. Myöskin uusien asioiden treenaaminen polttelee. Tuli tuossa ostettua pari metriä hopeaterästä puukon tekoa varten.

Tosiaan suurin osa kesän kuvista katosi bittiavaruuteen joten kuvitus on vähän heikkoa, mutta tässä yksi kuva minusta ja vaimostani Hollolan keskiaikamarkkinoilta.

Alkutulen sytytys.

Tervehdys!

Olen Eetu Summanen.  Seppä Takomo Alkutulessa. Perustin pajani Keuruulle, Keski-Suomeen keväällä 2012. Valmistan perinteisin kuumataonnan menetelmiin kaikkea mahdollista raudasta ja teräksestä. Sisustuotteista työkaluihin ja koruesineistä taiteeseen. Työkaluina toimien hiiliahjo, alasin ja pajavasara.

Aloitin tämän blogin siksi että saisin kerrottua teille siitä millaista on arki nuorena käsityöläisyrittäjänä. Se miksi aloitin tämän nyt, enkä silloin kun virallisesti aloitin yrityksen johtuu siitä että vuosi 2012 oli äärimmäisen hektinen. Vielä alkuvuodesta toimin Petäjäveden käsi- ja taiteellisen oppilaitoksen metallipuolen pajamestarina, etsien samalla omaa pajan paikkaa. Tuolloin asuin vielä Jyväskylässä. Minulla on vaimo ja 2009 syntynyt poika. Vaimoni kävi tuolloin varusmiespalvelusta ja elelin käytännössä kahdestaan poikani kanssa. Pajan haun suuntasin Keuruun suuntaan, koska ollessaan kohtuu kokoinen paikkakunta, siellä ei ole ollut seppää pitkään aikaan. Lähimmät ovat Petäjävedellä. Myöskin appivanhempani asuvat siellä, he kun myös ovat käsityöihmisiä. "Maalla" asuminen houkutti minua myös enemmän kuin isossa kaupungissa oleilu. Jyväskylä oli vielä ihan mukavan kokoinen paikka, mutta siellä seppätoimintaa riitti jo ihan tarpeeksi.

Helmikuussa otin yhteyttä Keuruun Keulinkkiin kysellen pajalle tiloja. Vaatimuksena oli vähintään n.50 neliöinen tulityöturvallinen paikka. Nuuka ei voinut olla. Seuraavana päivänä jo soitettiin ja tarjottiin erään metallirakennefirman entisiä hitsaustiloja, vanhassa tiilinavetassa. Kokoakin oli n.100 neliötä ja vuokra hyvä. Ajeltiin sitten katselemaan paikkaa ja eikös se passannut mainiosti.

 Paikka sijaitsi maatilalla, n. 8km päässä Keuruun keskustasta Myllymäelle päin. Matka oli vielä ihan sopiva, sillä saisi ainakin työrauhaa. Tila oli tosiaan toiminut aikaisemmin hitsaustilana ja kuten kuvistakin näkee lähinnä varastona nykyjään. Ilokseni huomasin että tilan katossa olis jo valmis reikä piippua varten.

Sovimme vuokrasopimuksen alkamaan huhtikuusta ja kävin täyttä päätä paperisodan kimppuun. Edessä oli yrityssuunnitelman tekoa, starttirahan ja yrityslainan hakua, tarvikehankintoja, listaa, listaa, listaa!

Petäjäveden työsopimus oli määrä päättyä maaliskuussa, joten minulle jäi kuukausi hoitaa noita asioita ennenkuin piti käydä itse pajan kimppuun. Maaliskuun aikana sain myös tehtyä mestarini Seppä Sami "rautakärpänen" Kärkkäisen pajalla tekemässä käsityökaluja valmiiksi.

Myöskin yhtenä olennaisena projektina oli asunnon etsiminen n. kuukauden varoitusajalla Keuruulta ja muuton organisointi. Kohtuu mukava vuokrakämppä löytyikin pajan puolelta Keuruuta ja paperisotaa siitäkin edestä käyntiin. Onneksi poikani pystyi olemaan hoidossaa vielä tuon maaliskuun ajan, sillä muuten olisi ollut vähän ongelmallista roudata häntä lainaneuvotteluihin jne :D. Vaimoni aina viikonloppulomilla autteli minkä pystyi, varsinkin pakkaamisessa meni melkein aina koko viikonloput.

Kuun vaihteessa suoritettiin sitten tuo muuttoruljanssi ja vaikka kuinka tuli tuskailtua, suht sulavasti asiat sujuivat. Kamat on kämpässä, starttirahat myönnetty, laina tuloillaan. Seuraavaksi on huhtikuu ja paja on saatava toimintaan ennen kesäkauden avausta.

Kaiken tuon ja siitä seuraavan hektisyyden takia tämän blogin aloittaminen on kestänyt ja kestänyt. Kesä meni markkinoita kierrellessä ja syksy vähän laiskistuessa, jouluna taas kiireettä pitäen. Ensimmäinen tilikauden päätös on juuri tässä ja hei onhan se kokonaan uusi vuosi. Kuten tulen pian taas kirjoittamaan pajani kunto on ollut lähinnä sellainen että siellä on saanut hommat tehtyä. Piste. Tarkoituksenani on nyt "sisustaa" eli tehdä se sekä toimivaksi että esteettiseksi. Samaan aikaan valmistautuen kesään ja muistellen menneitä.

Toivottavasti tulette saamaan jonkinlaista kuvaa millaista on yrittää tälläisenä taloudellisesi kaoottisena aikana ja miten tälläinen "ennenaikaisena" pidetty ammatti sopii nykypäivään ja sen asettamiin vaatimuksiin. Sepän ammatti kun on kaikkea muuta kuin kliseiden varassa pelleilyä.